Dr. Dre (oikealta nimeltään Andre Young) tuli alun perin suuren yleisön tietoisuuteen toimiessaan DJ:na losangelesilaisessa rap-ryhmässä N.W.A. (Niggaz With Attitude). Tämä 80-luvulla etenkin Yhdysvalloissa suurta närkästystä aiheuttanut yhtye oli ensimmäisiä nk. gangsta rapin alullepanijoita. Heitä ennen vastaavaa oli oikeastaan tehnyt ainoastaan Ice T -nimellä paremmin tunnettu losangelesilainen nuori mies Tracy Marrow.

Teemat

Gangsta rapin teemat sijoittuivat paljolti sen synnyinkotiin, Los Angelesin South Centraliin, joka tuohon aikaan, 1980-luvulla, oli varsinainen jengisotien noidankattila. N.W.A.:n sanoitukset kertoivat alueen arkipäivästä, johon kuului mm. ammuskelua, huumeiden käyttöä ja myyntiä ja muuta epäsosiaalista toimintaa. Suurimmat vihat yhtye kuitenkin sai päälleen, kun sen katsottiin yllyttäneen ihmisiä väkivaltaan poliisia kohtaan kappaleessaan F*** The Police, joka todellisuudessa kertoi kirjoittajiensa turhautumisesta poliisin väkivaltaiseen ja moraalittomaksi koettuun toimintaan. Kun otetaan huomioon, että Rodney Kingin kuolema poliisien pahoinpitelyn seurauksena oli vain muutaman vuoden päässä laulun julkaisemisesta, voitaneen todeta etteivät yhtyeen huomiot poliisin toiminnasta tainneet olla täysin katteettomiakaan.

Klassikkotuottaja

N.W.A. kuitenkin hajosi rahallisiin erimielisyyksiin pian suosiota saavutettuaan. Ensimmäinen yhtyeestä lähtijä oli sen pääasiallinen sanoittaja Ice Cube, joka siirtyi menestyksekkäälle soolouralle, joka on kestänyt näihin päiviin saakka. Pian perässä seurasi myös Dr. Dre, joka käynnisti oman soolouransa hip hopin merkkiteoksella The Chronic. Tällä albumilla hän mm. esitteli suurelle yleisölle tuolloin vielä tuntemattoman suojattinsa Snoop Doggin, josta on sittemmin tullutkin tuttu kasvo jopa monelle räppiä huonomminkin tuntemattomalle, sen verran taajaan hänen naamansa on vilahdellut erilaisissa viihdeohjelmissa ja elokuvissa. Toki mies tekee vielä musiikkiakin, sekä on toiminut eräänlaisena kannabiksen käytön mannekiinina, missä ikinä liikkuukin.

Dr. Dre itse sen sijaan on aina pitänyt itsestään matalampaa profiilia. Häntä ei viihdeohjelmissa nähdä, eikä hän anna mielellään edes haastatteluja. Varsinaisia soololevyjäkin hän on jo parikymmenvuotisella urallaan tehnyt vain kaksi, yhden kymmenessä vuodessa, eikä enempää kannata ehkä odottaakaan. Sen sijaan hänen toimintansa on suuntautunut sitäkin enemmän tuotantopuolelle. Mies on varsinainen velho mitä namikoiden vääntelyyn tulee ja hänen nimensä onkin yleensä ollut takuuvarma laadun merkki, kun hiphoptuottajista puhutaan. Niinpä hänen perfektionistista äänten hallintaansa onkin ollut mahdollista kuulla sellaisilla jo nyt klassikoiksi muodostuneilla albumeilla kuin vaikkapa Snoop Doggy Doggin Doggystylella ja Eminemin albumeilla.

Jättidiili Applen kanssa

Dr. Dre on siis vuosien kuluessa vaihtanut katu-uskottavuutensa eräänlaiseen laatutakuuseen, jota hänen nimensä kantaa. Tällaista maailmanlaajuista tavaramerkkiä ei rahalla voisi ostaakaan, se on itse luotava. Viime vuosina Dre on tosin onnistunut hankkimaan itselleen sievoisen omaisuuden ihan vain tällä nimellään. Sekä tietysti lainaamalla hieman lukemattomien miksauspöydän ääressä viettämiensä tuntien aikana hioutunutta sävelkorvaansa. Näin tälle korvaamattomalle korvalle lyötiin vihdoin hintalappukin, kun Apple ks. esim. mresell.fi maksoi Drelle tämän yhtiöstä 3 miljardia dollaria! Sittemmin Dre onkin tehnyt Applen kanssa yhteistyötä mm. kuulokerintamalla, Dren itsensä kehittelemien Beats-kuulokkeiden parissa.

Sittemmin Dren yhteistyö Applen kanssa on poikinut myös Dren elämään perustuvan TV-sarjan. Sarjan tuotanto tosin jouduttiin keskeyttämään, kun Applen pomot kielsivät sarjan sen sisältämän väkivallan ja muun tuomittavan toiminnan takia. Niinpä Dre onkin viimeaikoina keskittynyt jälleen siihen, minkä hän parhaiten osaa, eli musiikin tuottamiseen, mikä saattaakin ainakin joidenkin fanien mielestä olla helpotuskin.

Mitä musiikki on

On todettu tieteellisissä tutkimuksissa, että musiikki vaikuttaa ihmiseen monella tavalla. Siksi musiikkia on tutkittu yliopistoissa kauan aikaa musiikkitieteen tai etnomusikologian eri opintokokonaisuuksissa. On huomattu, että musiikkiterapiaa, -pyskologiaa ja musiikkisosiologiaa opiskelemalla opiskelija alkaa ymmärtämään, miten musiikki vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja jopa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Ei ole samantekevää, mitä musiikkia kuuntelee tai harrastaa. Suurimmaksi osaksi musiikki vaikuttaa ihmiseen myönteisesti eli virkistää, elähdyttää ja voimaannuttaa kuuntelijaansa tai musiikkia soittavaa tai laulavaa. Musiikilla on todettu olevan ihmisjoukkoja yhdistävä vaikutus.

Musiikkisosiologia tutkimuskohteena

Musiikkisosiologiassa tutkitaan kriittisesti musiikin vaikutusta yhteiskunnassa. Tutkija havannoi, miten musiikki vaikuttaa eri tilanteissa ja mitä seurauksia musiikilla voi olla. Musiikkisosiologia arvioi, onko jokin musiikki kehittävää ja toivottavaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Se tutkii myös musiikkia, joka ei ole toivottavaa selvittääkseen, voiko se haitallisesti vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin.

Musiikkia on valjastettu mainostajien myynninedistäjäksi. Kun ihminen avaa television, internetin tai radion, on hyväksyttävää, että sieltä tulee mainoksia, joihin on sisällytetty musiikkia. Musiikin avulla tehty mainonta antaa yleensä mahdolliselle asiakkaalle myönteisen tunteen, joka vaikuttaa ostopäätökseen. Kielteisesti vaikuttava musiikki ei edistä jonkin tuotteen tai palvelun, kuten soittimia tai soittoleluja esittelevien lastentarvikkeiden myyntiä.

Lelubisnes on suurta, ja huonosti myyvät tai terveydelle vahingolliset tuotteet vedetään äkkiä markkinoilta. Pieni lapsi, joka saa ensimmäisen ksylofoninsa, rumpunsa tai leikkikitaransa kaupan leluosastolta tai verkkokaupasta, ei voi käyttää sellaista soitinta, jossa on käytetty irtoavia osia, jotka menevät helposti suuhun. Ostettu ensisoitin ei saisi olla laadultaan heikko ja huonoääninen, niin että muiden perheenjäsenien hermot menevät halvan viulun vingutuksesta kireälle. Samoin vanhempien olisi panostettava aikaa ja rahaa viedä lapsensa musiikkikouluun oppimaan soittamista ja laulamista pätevän opettajan seurassa. Moni musiikinharrastus on loppunut siihen, kun lapsi tai nuori ei ole oppinut tarpeeksi soittamaan soitintaan tai laulamaan ohjatusti ja siten hauska harrastus on jäänyt ja tilalle on tullut muuta.

Musiikkipsykologian ulottuvuuksia

Musiikkiterapian opiskeluun kuuluu myös musiikkipsykologian opintoja. Musiikkipsykologiassa tutkitaan musiikin vaikutuksia aisteihin ja aivojen toimintaan. Mainonnassa musiikki voi vaikuttaa ihmisen alitajuntaan, niin että mainoksen kuulija tekee helposti huomaamattaan ostopäätöksen, koska mainoksessa kuultu musiikki kuulostaa mukavalta, miellyttävältä, houkuttelevalta ja varmuutta lisäävästi.

On huomattu, että koomassa oleva potilas on voinut herätä tajuttomuudestaan, kun on kuullut alitajuisesti lempimusiikkiaan. Dementoituneet vanhukset ovat virkistyneet musiikin ansiosta ja vanhusten tanssit lisäävät vanhusten toimintakykyisyyttä. Pieni itkevä vauva on yleensä rauhoittunut, kun vanhempi tai hoitaja vetää vauvaa rauhoittavan soittorasian soimaan.

Nykyaikana YouTubeen on tullut vaikka minkälaisia videoita, joissa on rauhoittavaa musiikkia. Kääntöpuolena voi olla amatööritubettajilla, että alitajuntaan vaikuttava musiikki voi manipuloida tai vaikuttaa jopa päinvastaisesti. Eräskin musiikkia tarjoava lupaili, että hänen musiikkinsa antaa laihduttavia vaikutuksia.

Kuitenkin musiikilla saattaa olla rauhoittavia vaikutuksia, jopa eläimiin. Tarina kertookin pillipiiparista, joka johdatti rotat pois kaupungista. Onkin tutkittu, että musiikilla on rauhoittava vaikutus esimerkiksi lehmiin tai vaikkapa delfiineihin.

Musiikki vaikuttaa yhteiskunnassa moniulotteisesti. Sitä käytetään elämän eri risteyskohdissa. Musiikki juhlistaa, vakavoittaa, innostaa ja jopa parantaa. Musiikkiterapiassa käytetään eheyttävää musiikkia. Kääntöpuolella musiikki voi manipuloida ja yllyttää.